Clay-Field's Mavion Princess

Aloitankin tämän sivun kirjoittamisen mainitsemalla, miten vaikea minun on keksiä mitään sanottavaa Iitusta. Ilmeisesti se on niin hyvä, ettei sanotuksi saa... No joo. Iitu on persoona isolla P:llä. Se tekee ja pistää tapahtumaan kaiken aikaa erilaisia tempauksia. Iitu on todellakin valloittanut kaikki, joihin se on päässyt tutustumaan paremmin.

Pienenä luonnekuvauksena voisin kertoa seuraavaa:

Ahneutta on enemmän kuin armeijan pataljoonalla. Oli syötävä mitä tahansa, niin kaikki menee suusta alas. Eikä ruokaa saa ikinä tarpeeksi. Heti pääaterian jälkeen iskee Iitulle dementia: Se tulee välittömästi syötyään katselemaan silmät suurina, etteikö tässä talossa ikinä saisi ruokaa.

Avoimuutta ja uteliaisuutta uusille asioille riittää taukoamatta. Ulkona käveltäessäkin kaula venyy puoli metriä, kun Iitu löytää jotain uutta ja mielenkiintoista. Ainahan ne kaikki on tarkistettava... Eikä muuten häntä ole ikinä alhaalla, vaan sojottaa joko kohti taivasta tai on kropan jatkeena. Niin, ja ihmisistä Iitu tykkää hyvin paljon, mutta kun ihmiset on harvoin yhtä avoimia!

Taistelutahtoa sitten, jos se on sitä jokailtaista lelun kiskontaa ja murinaa kerta toisensa jälkeen. Voin vain todeta, että löytyyyyy...

Laumassa Iitulla on koiramaailman emännän rooli. Iitu huolehtii, että pojat tulevat syömään, ja komentaa ne ajallaan nukkumaan. Pesee ja hoivaa ja huolehtii lauman koossa pysymisestä. Keittiötouhuissakin se on aina mukana. Olisi helppo kuvitella Iitun vaikkapa kysäsevän: "Leivottaisko tänään?". Joten luonnetta ja aktiviteettia löytyy.

Hätävaroittimeksikin Iitu on osoittautunut. Tässä taannoin Iitu yöaikaan herätti ja vaati ylösnousua, ilmoitti käytöksellään jonkin olevan vinossa. Kellarissa totesimme jonkin sähkölaitteen hajonneen, tämä olisi voinut aiheuttaa tulipalon. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Turvallinenkin kaveri tämä meidän Iituntiltu!

Harrastukset

Koulutusalueella ollaan perusalkeita otettu tottelevaisuudessa, hieman laiskemmalla tempolla. Ja sille tasolle se taisi jäädäkin, ajanpuutetta ja blää, blää, blää. Kyllähän selityksiä aina löytyy. Iitun harrastus on lähinnä ollut äitiyttä, mummuutta ja kotielämää.

Näyttelyura alkoi emännän suureksi yllätykseksi varsin mainiosti. Kahdesta ensimmäisestä näyttelystä tuli samat 1/4. Kolmas näyttely olikin jo jymy-yllätys ja menestys, SERT ja VSP. Jyväskylän näyttely oli varsin huvittava ja sai emännän palautettua lähemmäs maanpintaa, sinisellä nauhalla. Vielä messarissa tuli käytyä, hyvin arvosteluin, sileällä ykkösellä. Iitu sijoittui kolmanneksi "Vuoden 2002 paras pirkanmaalainen pk. collie -näyttelynarttu"-tuloksissa.

Vuoden 2004 toiminta alkoi KV-näyttelyllä Tampereen Pirkkahallissa 20.3.2004. Tuomarina narttujen avoimessa luokassa oli Iso-Britanniasta Miranda Blake. Iitu pärjäsi ihan kohtuullisesti, ihan hyvällä arvostelulla - vaikka silmät hiukan suuret ovatkin, tuloksena EH. Vuonna 2005 Iitu kävi kolmessa näyttelyssä, joista saaliiksi tuli kaksi ERIä.

Jalostus

Iitu on meidän kantaemo. Ensimmäinen pentue putkahti maailmaan juhannuksen 2003 jälkeen. Hyviä ominaisuuksia on jälkipolvelle periytynyt. Kisakentillä on oltu, niin agilityssä ja tokossa kuin haussakin. Nyt Iitulle on jo tullut uusiakin polvia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia. Ja kiinnostavaa on nähdä, kuinka toimeliaisuutta löytyy näistäkin. Tämä yksi pentue jäi Iitun ainoaksi, valitettavasti (ei se määrä, vaan laatu...EHE). Iitu oli vuonna 2006 collieiden jalostusnarttutilastoissa sijalla 8.

Sukutaulu