"Mona"

Mona on meidän perheen legenda, tarinoita riittää vaikka kuinka paljon. Minä itse olin tuolloin varsin nuori tuttavuus, niinpä Mona oli minulle lähinnä elävä leikkikalu. Toki muistan Monan varsin hyvin ja kerrotut tarinat ovat lisäksi elävöittäneet muistikuviani.

Selvimmät omat muistikuvani liittyvät lähinnä uintireissuihin. Näillä reissuilla ei kuitenkaan paljoa itse uimisesta päästy nauttimaan. Mona piti huolen, ettei kukaan ollut kauaa järvessä: Hän haki järjestään kaikki ihmiset pois sieltä, niskahiuksista vetämällä. Toiset muistikuvat liittyvät tilanteisiin, jolloin suivaannuin talon pikkupoikiin. Tällöin nappasin Monan aina hihnaan ja lähdin poikien perään. Yritin usuttaa Monan poikien kimppuun: "Mona, puskii!" Seurauksena oli, että Mona alkoi haukkua - minua vai poikia, sitä ei muisti suostu kertomaan.

Kerronpa seuraavaksi yhden parhaimmista tapauksista. Tämä tarina veti vertoja elokuvien Lassiellekin - ainoana erona vain se, että tämä tarina on tosi. Isäni oli veljeni, serkkuni ja hänen lapsensa sekä Monan kanssa eräässä saaressa. He olivat jo palanneet veneelleen ja aikeissa lähteä, kun Mona äkkiä hyppäsi veneestä ja lähti juoksemaan täyttä höyryä erään niemenpoukaman läpi. Tässä vaiheessa muut olivat huomanneet isän serkun lapsen puuttuvan ja he lähtivät juoksemaan Monan perään. Kun he saapuivat niemen toiselle puolelle, he näkivät Monan vetävän pikkutytön järvestä. Mona siis pelasti Seijan hukkumiselta.

Kerran isä oli Monan kanssa pitkällä kävelyllä, kunnes huomasi olevansa eksyksissä. Isä kehoitti Monaa etsimään tien kotiin. Niinpä Mona toi isän suorinta reittiä kotiin.

Entäs sitten eräänä juhannuksena, kun olimme eräällä leirintäalueella. Äkkiä huomasimme, että Mona oli kadonnut. Eikä aikaakaan, kun kuulimme koiran haukuntaa uimarannalta. Suuntasimme töppösemme ääntä kohti ja ehdittyämme rantaan, huomasimme kaikkien ihmisten värjöttelemässä rannalla. Mona seisoi polvia myöten järvessä ja oli ajanut kaikki uijat pois - ettei vain kukaan pääsisi hukkumaan!

Mona oli uskomaton koira, hyvä vanhanajan "lassie", ainutlaatuinen. Mutta niinhän jokainen koira on omistajilleen. Ja aika kultaa muistot. Varmasti nykypäivän koirani antavat vielä vuosikausien jälkeenkin yhtä nostalgisia muistoja.