Tara

"Tara"

tanskandoggi (keltainen ja tiikerijuovainen), narttu
s. 7.9.1985 (- 10.8.1996, vanhuus)

» Galleria
» KoiraNet

Harrastukset ja testit

Näyttelyt: AVO-2

Suku

Isä: Nooa
Emä: Bonitta

Tara oli minun ensimmäinen ihan oma koirani. Minulla oli todella tuuria Taran suhteen, että onnistuin saamaan niin hyvän koiran. Päätökseni ottaa tanskandoggi oli nimittäin varsin nopea. Otin sen lähinnä siksi, että se on rotu joka on niin ruma, että se on jo tosi kaunis. Erehdyin, sillä se on osoittautunut todella kauniiksi, ylvääksi, jaloksi... Mitä ylistäviä sanoja vielä voisin löytää?

No, Tara tuli meille varsin pian, kun olin lehdestä lukenut ilmoituksen tanskandogin pennuista. Soitin numeroon ja jäljellä oli enää yksi pentu. Ilman mitään suurempia kyselyitä tai selvityksiä päätin ottaa kyseisen pennun, koska se tuntui oikealta. Oikeahan Tara olikin: Siitä kehittyi varsin mahtava ja luonteikas persoona. Myönnettäköön, ettei siitä tullut mitään tottelevaisuusvaliota, vaikka olin itselleni luvannut tekeväni siitä sellaisen. Se oli kuitenkin liian kova pähkinä purtavaksi.

Taran luonne ja käyttäytyminen olivat niitä ominaisuuksia, joita jaksan kaiholla muistella ja ihmetellä. Taralla oli "maalaisjärkeä" enemmän, kuin monella kaksi- tai kolmijalkaisella yhteensä... vaikka se olikin vain koira. Mikään ruudinkeksijä normaaleissa tottelevaisuuskuvioissa se ei toki ollut. Tai luultavasti se oli niin viisas, ettei viitsinyt niitä hyväksyäkään, koska tiesi pääsevänsä helpommallakin.

Tara osasi myös näytellä - Minkä tähden elokuvamaailma hänessä menettikään! Olin eräänä aamuna myöhästymässä töistä ja kiireellä yritin käyttää Taraa tarpeillaan. Tarallapa ei kuitenkaan ollut hätä, pissapaikkaa ei löytynyt. Minä luonnollisesti hermostuin entisestäni, joten Tara päätti siinä vaiheessa näytellä pissaavansa: Se kyykistyi ja oli niin kuin tarpeillaan, ilman mitään tulosta. Kun Tara oli suorittanut debyyttinsä, se oli valmis menemään takaisin sisälle. Silloin jo emännän suupieletkin nousivat ylöspäin.

Vartiointi oli Taran sisäsyntyinen taipumus, ilman minkäänlaista koulutusta tehtävään. Auto oli pyhä reviiri, kenelläkään oudolla ei ollut asiaa auton lähelle. Samoin taloa Tara vartioi herkeämättä. Ollessani opiskelemassa Tara oli vanhempieni luona. Eräänä päivänä isä oli menossa yövuoroon töihin ja lähtiessään sanoi Taralle: "Vartioi sinä, Tara, äitiä, kun isä menee töihin." Tara teki työtä käskettyä. Koko yön vartin välein se kiersi huoneiston ympäri ja vöhisi... äiti perässä. Aamulla kun isä tuli töistä, koira haukotteli ja meni isän kanssa nukkumaan - Työvuoro oli päättynyt!

Eräänä kesäpäivänä olimme vieraiden kanssa ulkona ja Tara oli yksin sisällä. Eräs vieraistamme päätti käydä WC:ssä ja meni sisälle. Ei aikaakaan, kun talosta kuului kova meteli, joten juoksimme isän kanssa katsastamaan tilannetta. Tara oli niitannut vieraan seinää vasten ja nosteli huuliaan sentin päässä vieraasta. Taraan pystyi luottamaan siis 100-prosenttisesti.

Taran nuoruutta hallitsi myös ahneus. Iso koira kun oli, oli myös nälkä aina vieraana. Ei ollut kovinkaan tavatonta, että huomasimme pöydältä puuttuvan jotain syötävää. Jäähtymään jätetty täytekakunpohja tai sienivoileivät tai melkein mikä vain kelpasi, kun ei ollut kukaan näkemässä itse ryöstöä.

Liikunnantarve saatiin purettua Taran omaehtoisella juoksemisella. Silloin, kun akku koiran päässä vaati purkautumista, Tara pääsi pellolle tai metsään juoksemaan irrallaan. Kun akku oli purettu noin puolen tunnin päättömän juoksun jälkeen, Tara tuli luokse ja pujotti päänsä pannan läpi. Jos jostain syystä juoksutus oli jäänyt vähemmälle, se korvautui sisällä juoksemisella. Lienee mielikuvituksissanne tilanne, jossa tanskandoggi juoksee sisätiloissa, tavallisen kokoisen omakotitalon alakerrassa. Silloin viimeistään lähti joku koiraa ulos juoksuttamaan. Näiden juokuhetkien lisäksi Tara ei suuremmin vaatinut ylimääräistä liikuntaa. Tällä liikunnalla lihaskunto pysyi varsin hyvässä kunnossa ja fysiikka piti harvinaiset 11-vuotta.

Näin pääsenkin jouhevasti terveyteen. Tara eli kohtalaisen terveen elämän, lukuunottamatta märkäkohtua noin 6-vuotiaana. 8-vuotiaana Tara joutui elvytystilanteeseen, koska se aina halusi maata ulkona kaikista kuumimmassa paikassa, eli sille tuli tuolloin lämpöhalvaus. Iän karttuessa kehittyi myös harmaakaihi, mutta sen kanssa koira oppi hyvin elämään.

Sukutaulu

Nooa Jumbo Ringo
Mila
Evastiina Ringo
Grandinas Hero
Bonitta Amiko FI SE MVA
Amadeus von Roland
Mila
Monika Av Ros-Loge Jo-Matador
Donna